Yhteenvetona vähän ajatuksia vielä..

torstaina parasta: hmm..aika tasainen päivä, oli tekemistä muttei mikään paniikkikiire.

torstaina huonointa: migreeni ja huoli suhteen jatkosta

 

Perjantaina parasta: Riikan kanssa messuilla olo

Perjantaina huonointa: suhteen päättyminen!! Se kirpaisi kovasti!! :( Eikä väsymys auttanut asiassa yhtään :(

 

Lauantaina parasta: oli töitä (eikä kerinnyt niin murehtimaan)

Lauantaina huonointa: ei saanut nukuttua riittävästi kun on surullinen..ja ei niin muuta kerinnyt tekemään kun töissä käymään..

 

Sunnuntaina parasta: leppoisa päivä aikataulujen suhteen ja vähän enemmän jo nukuttua tullut. Poika tuli kotiin.

Sunnuntaina kurjinta: malttamattomana oottelin lapsen kotiin tuloa ja ei tuo siivoaminen mitään lempipuuhaa ole..

 

Yleisesti aika lapsen kanssa on lopulta hyvin samankaltaista kuin aika kun hän ei ole kotona. Samat arjen askareet nuo tehtävä on silloinkin, ainoastaan ruoka-ajat ei ole niin tarkkoja..itseasiassa ei ole edes niin tarkkaa syökö sitä joka päivä. Onhan se tietty ehkä rennompaa olla yksin, mutta kyllä sitä lasta kaipaa ja normaalimmalta se tuntuu elo silloin kun lapsi on kotona. Baareihin ei ole kiire silloinkaan kun lasta ei kotona ole ja ystäviin kerkiää pitämään yhteyttä kummillakin viikoilla. No harrastuksiin kuskaamisia ei ole "isi-viikolla".